sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Rytinällä uuteen alkuun

Tuntuu että tämä vuosi on kestänyt jo ikuisuuden. Tai oikeastaan tämä viikko. Olen ollut tosin sairaslomalla koko viikon. Ei, ei sitä perinteistä poskiontelusählinkiä tällä kertaa. Vaan nyt taisi ihan tosissaan loppua virta. Maanantaina suuntasin viikonlopun töiden jälkeen Kuopioon aloittaakseni ylemmässä ammattikorkeakoulussa. Mikkelin kohdalla sitten tulikin hiukan yllättäen aivan superliukas kohta ja siinä lähti picasso viemään minua. Ojaanhan se sitten päättyi ja lanssin kyydissä palattiin Mikkelin keskustaan päivystyksen kautta tarkistettavaksi. Selvisin muutamalla pienellä naarmulla ja pienoisella pelästyksellä. Kouluunkin ehdin sitten junalla ja koulu saatiin alkuun mukavasti. Keskiviikkona piipahdin Peijaksenkin päivystykseen kun tuntui ettei syke laske millään. Ilmeni että nyt taitaa nedillä olla hieman monta rautaa tulessa ja mielessä että joskopa ottaisi hiukan rauhallisemmin loppu viikon. On muuten hiukan selittämistä kun normi lepisyke on sen 35-45 ja lääkärin mielestä tuo 88 makuullaan on "ihan viitearvoissa". Uskoi kun tarpeeksi vakuttavasti sanoin että en nyt ole mikään ihan perus työmatkatempoilija vaan mun pitäs pystyä ajamaan fillaria tollasella sykkeellä mikä nyt oli makuullaan...

Tässä on nyt sitten viikko otettu iisisti ja olen koittanut olla ylianalysoimatta asioita. Nyt tuntuu taas että elämässä onkin paljon enemmän asioita joille voi nauraa, kuin niitä jotka kiukuttavat. Hyvä niin. Ja toivottavasti tämän taas muistaa kun jossain kohtaa keväällä varmasti tulee taas hetkiä kun tekisi mieli lisätä mopoon kaasua.

Luin juuri lehtijutun Enni Rukajärvestä, joka oli kieltäytynyt sopimuksesta Red Bullin kanssa koska kyseinen tuote ei sopinut hänen ajatusmaailmaansa. Niinhän se on; kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. itse olen samanlainen työelämässäkin. Jotenkin olen aina hoitanut asiani niin etten ole koskaan joutunut olemaan töissä työnantajalla jonka arvomaailma ei kohtaa omani kanssa. Tottakai, kaupallisuus, voiton tavoittelu on aina kaikesa taustalla, MUTTA siinä on silti eroa, miten työnantaja kohtelee työntekijöitään mm. virkavapaiden myöntäminen, työterveyshuolto, yhteistyökumppanit yms.yms. Mielestäni kymmenen vuoden välein tapahtuvat muistamiset ovat jotenkin hölmöjä. Ihan kuin sillä joka on ollut 8 vuotta talossa, ei olisi vastaavaa arvoa, tai sillä joka on ollut 18 vuotta.
Vaihda työnantajaa viikon päästä. Tiedättekö mikä oli hauskinta, kun tietysti tarvitsen ainakin nyt nuo koulupäivät vapaaksi. Kysyin että onko mahdollista tehdä toisessa toimipisteessä esimerkiksi viikonloppu töitä ja pitää koulupäivät vapaina. Tuleva esimieheni sanoi; mitä jos Pia pitäisit ihan vaan vapaata välillä.
Silloin taisi neiti Pensaaren päässä syttyä pieni lamppu..tjaah, että ihan vapaa päivä, niin, kai sitä voisi ottaa ihan happeakin välillä.
 Nyt pieni breikki arkeen on jo ihan nurkan takana; ensi viikko töitä ja sitten palkallinen loma, jonka jälkeen uudet kuviot ovat luvassa. Kaikki uusiksi kerralla. ;)